Herkkulahjan saisi isoenoni Paavo

Antaisin herkkulahjan isoenolleni Paavolle, joka asuu yksin Pohjois-Karjalassa synnyintorpassaan, jossa hän on syntymästään asti asunut. Mökkiin vedettiin sähkö vasta isoukkini kuoltua 90-luvulla, koska hän ei antanut sähköistää mökkiä. Vesi tulee yhä kaivosta ämpärillä nostamalla ja lämmitys puilla. Iso-enollani ei ole autoa, joten kaupassakäynti on nykyään hankalaa, kun pienet kyläkaupat on lakkautettu ja kaikki on kaukana kirkonkylällä. Silti Paavolle ovat kahvivieraat aina tervetulleita ja hän muistaa antaa herkkuja myös pihapiirin eläimille, mm. linnuille ja hiirille.”